keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Zazen ja Japanin parhaat ruuat





Konnitchiwa

Naeban hiihtokoulu on takanapäin ja seikkailut jatkuu. Lauantain Zeitgeist Moving Forward dokumentti tuli tsekattua täällä Tokiossa. Parempaa vaihtoehtoa kapitalistiseen voittoon perustuvaan nykyyhteiskuntaan on vaikea muualta löytää. Suosittelen!

Matkani kohti sisäistä rauhaa alkoi viime syksynä. Kaverini Lauri suositteli lukemaan Kundaliini Jooga kirjan. En tiennyt meditoinnista tai Joogasta juuri mitään, joten lähdin ennakkoluulottomasti lukemaan. Jake Joogi antoin mulle myös pari pokkaria meditaatiosta ja Joogasta, joista myös innoistuin. Myös Vihreän Puolueen Jaakko neuvo mua zen meditoimaan syksyllä. Hurahdin niinku asiaan kuuluu ;)

Alottelija tässä vielä ollaan, mutta harjoittelu tekee mestarin. Nykyajan maaimassa on aistiärsykkeitä päivän aikana yhtä paljon, kun sata vuotta sitten oli koko vuonna. Mielen tyhjentäminen on mahtava tunne ja antaa selkeyttä elämään. Liikuntasuorituksen jälkeen meditatiiviseen tilaan on huomattavasti helpompi päästä, joten mun seuraava tavoite on Joogan opettelu.

Tutustuin toissapäivänä Tokion lähellä sijaitsevaan Eigaku-jin temppeliin. Menin vaan kyseleen kursseja yheltä munkilta ja se oli niin mukava, että opetti mulle zazenin jalon taidon (meditaation). Istuttiin hiljaisuudessa 10 min temppelissä kahestaan.

Uskoisin että munkin laiffi on aika harmoonista. Ympäristö, kellot, temppelit, mahtava luonto, tatamimatot ja symmetriset meditaatiosalit helpottavat taatusti mielen tyhjentämisessä. En tiiä pystyisinkö ite siihen, koska kaipaan adrealinia ja tiukkaa meininkiä välillä.

Japanin immuniteettiboosti kuvassa. Tuoretta Wakame ja Combu merilevää, shitake sieniä, sipulit, valkosipulit, tuoretta kurpitsaa, raakaa-kalaa (sushimi), soijan ituja, lehtikaalia ja ruohosipulia. Merilevät parasta antia Japanissa :)

-C-

torstai 6. tammikuuta 2011

Earthship - Garbage Warrior


Konnitchiwa

Pakko taas mainostaa aivan mahtavaa dokkaria nimeltään Garbage Warrior

Arkkitehti Michael Reynolds rakentaa omavaraisia taloja mm. tyhjistä tölkeistä ja auton renkaista. Hänen Earthship talonsa lämmittää itsensä, kerää veden sadevedestä, tuottaa sähköä ja sisältää viemäröinnin. Mikellä on myös omia hedelmäpuita talon pihalla jotka lumoavat aavikon hyönteiset.

Reynoldsin onnistuttua oman talon rakentamisessa hän haluaa rakentaa kokonaisen kylän omavaraisista taloista. Kunnanvaltuuston viranomaiset eivät lämpene idealle, sillä ne uhkaavat valtion standardeja ja kilpailevat liiketoiminnan kanssa. Mike ei lannistu vaan yrittää uudestaan muuttaa politiikka koko osavaltiossa. Hänen yrityksensä kaatuu valitettavasti uudelleen. Mike on huolissaan maailman tilasta ja esittää että byrokratialle ei ole aikaa luonnon tuhoutuessa silmissä. Reynolds kavereineen matkustaa tsunamin tuhoamalle Andaman saarelle ja rakentaa talon saaren omista raaka-aineista (jätteestä) kuten autonrenkaista, muovipulloista ja rautaputkista. Koko saari on täysin tuhoutunut ja paikalliset suhtautuvat kaikkiin uusiin ideoihin ennakkoluulottomasti. Lopulta jenkkiviranomaiset heräävät nähtyään mitä Reynolds on saanut aikaansa ja muuttavat omavaraisten talojen standardeja.

Dokumentti esittää kuinka vaikeata on saada muutosta yhteiskuntaamme. Kaikkeen uuteen, jolla ei voida tehdä rahaa suhtaudutaan skeptisesti maailmassamme. Tarvitaanko tänne pohjolaankin luonnon katastrofi tai talouden täydellinen romahdus ennen kuin uusin ideoihin tartutaan?? Vallankumous tapahtuu melkein aina kuin ihmiskunta on kriisissä. Tarvitsemmekö välttämättä kriisin, että länsimaatkin heräävät todellisuuteen? Koskettava dokumentti siitä miten yksi ihminen saa paljon aikaiseksi kunhan vaan uskoo omaan juttuunsa. Hieno miex tuo Mike!
MUST SEE!

http://earthship.com/

Terveiset Japanista!

Christian