Metsiemme luonnontuotteet

Metsä on perinteisesti ollut puuntuotantoon keskittyvä. Sellutehtaamme tarvitsevat luonnollisesti raaka-ainetta ja suuret korporaatiot ostavat yksityisiltä metsänomistajilta puuta. Puu pitää saada kasvamaan nopeasti metsä muiden arvojen jäädessä toissijaiseksi. Vasta lähivuosina ihmiset ovat alkaneet ymmärtämään metsiemme muita mahdollisuuksia. Virkistys ja ulkoilukäyttö (valtakunnallisen liikuntapaikkarekisterin mukaan erityisiä maastoliikuntapaikkoja on Suomessa yli 7 000 kappaletta), kulttuuriarvot, metsästys ja kalastus, porotalous, maisema sekä kansallispuistot ovat hyviä esimerkkejä metsän muille arvoille. Metsien monikäytöllä tarkoitetaan sellaisia käyttömuotoja, jotka lisäävät ihmisten hyvinvointia riippumatta siitä, omistavatko he metsää. Jokamiehen oikeus antaa kaikille mahdollisuuden vapaasti kulkea, sienestää ja marjastaa metsissä, kunhan siitä ei aiheudu häiriötä eikä vahinkoa maanomistajalle. Myös metsästys tai moottorikelkkailu on metsien monikäyttöä. Niitä säätelee kuitenkin oma lainsäädäntönsä ja ne vaativat aina maanomistajan luvan. Tässä kirjoitelmassa keskityn kuitenkin pelkästään metsiemme tarjoamille luonnontuotteille. Pohdin tarkemmin lääkinnällisien kääpien sekä puupahkan kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Luonnontuotteet ovat metsistä ja muualta luonnosta maanomistajan luvalla tai jokamiehenoikeuksien turvin kerättäviä luonnonmarjoja, metsäsieniä ja yrttejä sekä muita ruuan tai käsitöiden raaka-aineiksi soveltuvia materiaaleja. Syötäviä luonnonmarjoja kasvaa Suomen luonnossa 37, joista pariakymmentä voidaan hyödyntää laajemmin. Muutama tavallisin luonnonmarja tuottaa vuosittain yli 500 miljoonan kilon sadon, josta hyödynnetään vain alle kymmenen prosenttia. Syötäviä luonnonsieniä kasvaa satoja ja ne tuottavat vuosittain yli 1000 miljoonan kilon sadon. Tästä hyödynnetään vain prosentin verran. Syötävistä luonnonsienistä 23 lajia tai lajiryhmää on määritelty kauppasieniksi. Nämä ovat kohtalaisen helposti tunnistettavissa ja niitä voidaan Suomessa myydä esimerkiksi toreilla ja kaupoissa. Yrteiksi luetaan luonnonvaraiset kasvit, joita voidaan käyttää ravinnoksi. Yrttejä käytetään esimerkiksi juomissa, salaateissa, leivissä, keitoissa, muhennoksissa tai muissa ruoissa. Luonnonyrteistä vain osaa voidaan poimia jokamiehenoikeuksien turvin. Niitä poimivan onkin tärkeää perehtyä jokamiehenoikeuksiin ja selvittää minkä yrttien poimintaan tarvitaan maanomistajan lupa. Esimerkiksi kasvavien puiden kaataminen ja vahingoittaminen sekä varpujen, sammalien ja kuivuneen puun kerääminen toisen maalta ilman lupaa on kiellettyä. Lisäksi luonnontuotteisiin lasketaan kuuluviksi erikoisluonnontuotteet, joita ovat muun muassa pettu, mahla, terva, puuhiili, turve, tupasvilla, poronjäkälä, sammal, tuohi, paju, luonnon kuitukasvit, kaarna, koivunoksat, varvut, lieot, puun juuret, liekopuut, kaislat, heinät, oljet, ruo´ot, luonnonkukat, pahkat, käävät, luonnonvärit ja korukivet.



Nykyisessä globaalissa markkinataloudessa ruokamme tuotetaan pääosin ulkomailla megasuurilla tiloilla. Suuria määriä maata raivataan rukantuotannon käyttöön. Suurin osa raakalaineista ei mene paikalliselle kansalle vaan se kuljetetaan kaukaisiin maihin joissa ruokaa ei tuoteta tarpeeksi omien kansalaisten tai niiden eläinten ruokkimiseen. Hyvänä esimerkkinä toimii Malesian Borneo, jossa matkailin maaliskuussa.Viisikymmentä vuotta sitten Borneo pinta-alasta oli 90 % sademetsää. Nykyään vain 40 % on jäljellä ja maaperää käytetään öljypalmun viljelyyn, jotta einesteollisuus saa halpaa öljyä kekseihinsä ja muihin prosessoituihin elintarvikkeisiin. Pienimuotoinen biodynaaminen viljely oman kansan ruokkimiseen ratkaisisi monta ympäristöongelmaa maailmalla.

Aloitin itse viljelyn kaverini Kokin kanssa viime vuonna ja koin luonnon ihmeen. Mummeli viereisellä palstalla oli pro viljeliä joka maksimoi vihannesten ja yrttien kasvun toisin kuin me. Hän sai aarin kokoisesta pinta-alasta ruokaa koko perheelle pitkälle talveen. Luonto on yltäkylläinen toisin kuin niukkuutta viljelevä monetäärinen systeemimme. Käyttäessä vanhoja säilöntämenetelmiä kuten fermentointi, suolaus ja kuivattaminen ruuan laatu vain paranee vanhetessaan. Lähiruokaa viljelemällä tai ostamalla suojelet omalla valinnallasi maapalloamme.

Luonnontuoteala on viime vuosien aikana kehittynyt tärkeäksi tavaksi metsiemme hyödyntämiseen puuntuotannon, porolaidunkäytön ja perinteisen keräilytalouden ohessa. Aitoina ja puhtaina luonnontuotteina on pohjoisilla metsäkasveilla luonnonaineteollisuuden kasvavilla markkinoilla hyvä kilpailukyky myös ulkomailla. Tulevaisuuden tavoitetilana on, että pohjoisista oloista kerättyjen metsäkasvien aktiivisiin yhdisteisiin perustuva luonnontuoteala on kehittynyt korkean osaamisen avulla menestyväksi yritystoiminnaksi, jolla on merkittävä työllistävä vaikutus Suomessa.

Luonnontuotteiden elinkeinolliset mahdollisuudet

Luonnontuotealalta Suomessa on puuttunut taitava markkinointi täysin. Mietitään kymmenen vuotta takaperin niin luonnontuotteet menivät enimmäkseen kaupaksi keski – ikäisille terveystietoisille naisille. Nykyään markkinointi kuitenkin osataan, kun peliin on saatu nuoria innokkaita luonnosta kiinnostuneita nuoria aikuisia. Jenkkityylinen hehkutus on saanut nuoretkin luottamaan perinteisiin luonnontuotteisiin prosessoitujen ruokien suosion laskiessa. Ruokateollisuuden manipulaatio ei enää nykypäivänä mene eurooppalaisten kriittisten kuluttajien sormien läpi vaan ihmiset alkavat pikkuhiljaa vaatimaan laatua. Cocovi on tuonut markkinoille vanhan kansan tiedossa olleen koivun tuhkan nykyaikaisella markkinoiilla. Lisäksi metsiemme ykköstuotteeksi noussut pakurikääpä on markkinoitu mediaseksikäästi, johon jopa nuoretkin ovat kiinnittäneet huomionsa. Uusin tuote jonka huomasin Ruohonjuuressa ollessani on suomen gingseng eli ruusunjuuri joka on myös tullut puhdistamon tuotevalikoimaan. Suomen marjojen hehkutus on ehdottomasti saatava samalle linjalle ulkomaalaisten marjojen kanssa. Kyseessä on terveellisiä lähituotettuja ”supermarjoja”. Marjateollisuus ja sieniteollisuus ovat hyvin pienimuotoista suomessa. Uusia innovatiivisia yrityksiä kaivataan nopeasti markkinoille.

Luonnontuotteiden myyntivoitot eivät ainakaan vielä suomessa mene suurille kansainvälisille yrityksille. Pakurikäävän suosion noustessa viime syksynä elintarvikevirasto Evira antoi oman naurettavan lausunnon pakurikäävän kieltämisestä elintarvikekäyttöön. Uskoisin että ruoka ja lääketeollisuus ovat tämänkin päätöksen takana. Villit luonnontuotteet ja erikoisluonnontuotteet ovat tulevaisuuden luomua.

”Suomen luonnossa paistaa kesällä aurinko yhtä paljon kuin Saharassa joka tekee pohjoisista luonnontuotteistamme maailman parhaita” Esko Jalkanen


Vanhan kansan luonnontuotteita pitäisi alkaa tuomaan elinkeinolliseen muotoon. Suomessa on esimerkiksi vain yksi yritys joka viljelee nokkosta ja kauppayrttien poiminta on maassamme lasten käsissä. Potentiaalia suurempaan toimintaan ja tuotteiden jalostamiseen olisi maassamme roimasti. Maksimaalisella luonnontuotteiden keräämisellä, keruuteknologian kehittämisellä ja kasvien biodynaamisella viljelyllä Suomi voisi ruokatuotannollisesti lähestyä omavaraisuutta. Maanviljely voitaisiin kokonaan lopettaa ja siirtyä täysin luonnontuotteisiin ja ruokien metsäviljelyyn (forest gardening). Luonnon antimet ovat yltäkylläiset ja riittävät kaikille, jos käytämme parasta mahdollista luonnonmukaista teknologiaa niiden viljelyyn. Ihmisten syömien kalorien määrä romahtaisi, mutta ruuan laatu paranisi huomattavasti. Kansalaistemme terveys paranisi ja mieli kirkastuisi ihan vain sivuseikkana.

Lääkenälliset sienet ja puupahka

Pakurikääpää voitaisiin alkaa viljeleen esimerkiksi koivikoissa. Tuotanto voitaisiin moninkertaistaa luonnossa esiintyvälle pakurikäävälle. Sienen itiöt voitaisiin istuttaa haljenneeseen koivuun josta kääpä alkaisi hitaasti kasvaan. Käävän käsittely tulisi automatisoida täysin. Tarvittaisiin iso murskain joka tuottaisi kahvin tapaista jauheta sienestä. Myöskin harvinaista lakkakääpää, joka on hyvin adaptogeeninen ja tulehduksia poistava lääkinnällinen kääpä voitaisiin viljellä suurimmissa määrin. Nykyään lakkakääpä eli Reishiä voi vain ostaa ulkomailta, vaikka kyseinen sieni kasvaisi meidänkin luonnossa.


Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, joiden arvellaan syntyvän mutaatiosta tai puun pinnan vauriosta. Siinä jokin puun jälsisoluista (pinnassa olevat paksuuskasvua aiheuttavat solut) alkaa jakautua muita nopeammin tuottaen samanlaisia soluja. Tätä tapahtumaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi pahkan halkileikkauksessa näkyvät puun syyt. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen.

Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttö- ja koruesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja. Suurista raidanjuuripahkoista voidaan valmistaa jopa huonekaluja. Suomessa on muutama yritys joka yllä mainittuja tuotteita pahkasta.

-c-

Lähteet: Metla, Metsänhoitoyhdistys, Metsäkeskus, Wikipedia