Gardens of Destiny

Omavaraisuus eli riippumattomuus Babylonian mahdista on meikän tavoitteena. Tuli eilen tsekattua huippu kanadalainen dokkari ja syötyä itse viljeltyjä pottuja, punajuuria, tillia ja salaattia ;)




Dokumentti kertoo luomupuutarhuri Jasonista joka istuttelee Salt Spring Islandin (Vancouver) puutarhassaaan kasveja ja kerää niiden siemeniä. Hän yrittää säilyttää kasvien monimuotoisuutta ennenkuin geenimanipuloidut kasvit valtaavat maailman.Useita kestävän kehityksen asiantuntijoita haastatellaan Garden Of Destinyssä. Geenitekniikkaa, terminator-siemeniä ja teollista maataloutta kritisoidaan kovasti.Luomusiemeniin sijoittaminen ei taatusti ole huono idea kysykää vaikka Collapse mieheltä Michael C Rupertilta.

Dokkarissa lyödään tiukkaa faktaa tiskiin. Esimerkiksi kasvien omat torjunta aineet mm. reservatrol, joka torjuu hyvin syöpää, esintyy pelkästään luomuviljelyssä.

"All other food than Organic food is considered as junk food"

Havannoi alitajuntaasi ja treenaa solujasi!!

Oltii kesällä matkalla Juhan järkkäämälle Shamaaniviikonlopulle kun Joni esitteli meikät Bruce Liptonille. Kuunneltiin Liptonin audiobookia autossa. Hieno biologi tuo Lipton.
Jokainen solu kehossasi on kuin kopio sinusta. Mielesi on solujen hallitus. Lipton tuo esille että geeniperintä on täyttä skeidaa. Sinä itse ja ympäristösi vaikuttaa kaikkiin soluihin kehossasi.

Liptonin mukaan 70% ajatuksistasi on negatiivisia. Opi siis kuuntelemaan alitajuntaasi ja tajamaan milloin sulla on negat päällä. Heti sen tajutessasi käännä ajatuksesi positiivisimmaksi. Tällä tekniikalla treenaat alitajuntaasi ja solujasi. Tee tämä 1000 kertaa niin solusi oppivat kääntämään alitajuntasi positiiviseksi ja prosessi automatisoituu!!!!

Pakkokai se on tilata Liptonin kirja The Biology of Belief. Joni kertoi myös mulle MMS:stä (Miracle Mineral Supplement) joka on aivan uskomaton aine. Syöpä ja malaria paranee vedenpuhdistusaineella (chlorine dioxide). Tästä juttua myöhemmin..

Metsiemme luonnontuotteet

Metsä on perinteisesti ollut puuntuotantoon keskittyvä. Sellutehtaamme tarvitsevat luonnollisesti raaka-ainetta ja suuret korporaatiot ostavat yksityisiltä metsänomistajilta puuta. Puu pitää saada kasvamaan nopeasti metsä muiden arvojen jäädessä toissijaiseksi. Vasta lähivuosina ihmiset ovat alkaneet ymmärtämään metsiemme muita mahdollisuuksia. Virkistys ja ulkoilukäyttö (valtakunnallisen liikuntapaikkarekisterin mukaan erityisiä maastoliikuntapaikkoja on Suomessa yli 7 000 kappaletta), kulttuuriarvot, metsästys ja kalastus, porotalous, maisema sekä kansallispuistot ovat hyviä esimerkkejä metsän muille arvoille. Metsien monikäytöllä tarkoitetaan sellaisia käyttömuotoja, jotka lisäävät ihmisten hyvinvointia riippumatta siitä, omistavatko he metsää. Jokamiehen oikeus antaa kaikille mahdollisuuden vapaasti kulkea, sienestää ja marjastaa metsissä, kunhan siitä ei aiheudu häiriötä eikä vahinkoa maanomistajalle. Myös metsästys tai moottorikelkkailu on metsien monikäyttöä. Niitä säätelee kuitenkin oma lainsäädäntönsä ja ne vaativat aina maanomistajan luvan. Tässä kirjoitelmassa keskityn kuitenkin pelkästään metsiemme tarjoamille luonnontuotteille. Pohdin tarkemmin lääkinnällisien kääpien sekä puupahkan kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Luonnontuotteet ovat metsistä ja muualta luonnosta maanomistajan luvalla tai jokamiehenoikeuksien turvin kerättäviä luonnonmarjoja, metsäsieniä ja yrttejä sekä muita ruuan tai käsitöiden raaka-aineiksi soveltuvia materiaaleja. Syötäviä luonnonmarjoja kasvaa Suomen luonnossa 37, joista pariakymmentä voidaan hyödyntää laajemmin. Muutama tavallisin luonnonmarja tuottaa vuosittain yli 500 miljoonan kilon sadon, josta hyödynnetään vain alle kymmenen prosenttia. Syötäviä luonnonsieniä kasvaa satoja ja ne tuottavat vuosittain yli 1000 miljoonan kilon sadon. Tästä hyödynnetään vain prosentin verran. Syötävistä luonnonsienistä 23 lajia tai lajiryhmää on määritelty kauppasieniksi. Nämä ovat kohtalaisen helposti tunnistettavissa ja niitä voidaan Suomessa myydä esimerkiksi toreilla ja kaupoissa. Yrteiksi luetaan luonnonvaraiset kasvit, joita voidaan käyttää ravinnoksi. Yrttejä käytetään esimerkiksi juomissa, salaateissa, leivissä, keitoissa, muhennoksissa tai muissa ruoissa. Luonnonyrteistä vain osaa voidaan poimia jokamiehenoikeuksien turvin. Niitä poimivan onkin tärkeää perehtyä jokamiehenoikeuksiin ja selvittää minkä yrttien poimintaan tarvitaan maanomistajan lupa. Esimerkiksi kasvavien puiden kaataminen ja vahingoittaminen sekä varpujen, sammalien ja kuivuneen puun kerääminen toisen maalta ilman lupaa on kiellettyä. Lisäksi luonnontuotteisiin lasketaan kuuluviksi erikoisluonnontuotteet, joita ovat muun muassa pettu, mahla, terva, puuhiili, turve, tupasvilla, poronjäkälä, sammal, tuohi, paju, luonnon kuitukasvit, kaarna, koivunoksat, varvut, lieot, puun juuret, liekopuut, kaislat, heinät, oljet, ruo´ot, luonnonkukat, pahkat, käävät, luonnonvärit ja korukivet.



Nykyisessä globaalissa markkinataloudessa ruokamme tuotetaan pääosin ulkomailla megasuurilla tiloilla. Suuria määriä maata raivataan rukantuotannon käyttöön. Suurin osa raakalaineista ei mene paikalliselle kansalle vaan se kuljetetaan kaukaisiin maihin joissa ruokaa ei tuoteta tarpeeksi omien kansalaisten tai niiden eläinten ruokkimiseen. Hyvänä esimerkkinä toimii Malesian Borneo, jossa matkailin maaliskuussa.Viisikymmentä vuotta sitten Borneo pinta-alasta oli 90 % sademetsää. Nykyään vain 40 % on jäljellä ja maaperää käytetään öljypalmun viljelyyn, jotta einesteollisuus saa halpaa öljyä kekseihinsä ja muihin prosessoituihin elintarvikkeisiin. Pienimuotoinen biodynaaminen viljely oman kansan ruokkimiseen ratkaisisi monta ympäristöongelmaa maailmalla.

Aloitin itse viljelyn kaverini Kokin kanssa viime vuonna ja koin luonnon ihmeen. Mummeli viereisellä palstalla oli pro viljeliä joka maksimoi vihannesten ja yrttien kasvun toisin kuin me. Hän sai aarin kokoisesta pinta-alasta ruokaa koko perheelle pitkälle talveen. Luonto on yltäkylläinen toisin kuin niukkuutta viljelevä monetäärinen systeemimme. Käyttäessä vanhoja säilöntämenetelmiä kuten fermentointi, suolaus ja kuivattaminen ruuan laatu vain paranee vanhetessaan. Lähiruokaa viljelemällä tai ostamalla suojelet omalla valinnallasi maapalloamme.

Luonnontuoteala on viime vuosien aikana kehittynyt tärkeäksi tavaksi metsiemme hyödyntämiseen puuntuotannon, porolaidunkäytön ja perinteisen keräilytalouden ohessa. Aitoina ja puhtaina luonnontuotteina on pohjoisilla metsäkasveilla luonnonaineteollisuuden kasvavilla markkinoilla hyvä kilpailukyky myös ulkomailla. Tulevaisuuden tavoitetilana on, että pohjoisista oloista kerättyjen metsäkasvien aktiivisiin yhdisteisiin perustuva luonnontuoteala on kehittynyt korkean osaamisen avulla menestyväksi yritystoiminnaksi, jolla on merkittävä työllistävä vaikutus Suomessa.

Luonnontuotteiden elinkeinolliset mahdollisuudet

Luonnontuotealalta Suomessa on puuttunut taitava markkinointi täysin. Mietitään kymmenen vuotta takaperin niin luonnontuotteet menivät enimmäkseen kaupaksi keski – ikäisille terveystietoisille naisille. Nykyään markkinointi kuitenkin osataan, kun peliin on saatu nuoria innokkaita luonnosta kiinnostuneita nuoria aikuisia. Jenkkityylinen hehkutus on saanut nuoretkin luottamaan perinteisiin luonnontuotteisiin prosessoitujen ruokien suosion laskiessa. Ruokateollisuuden manipulaatio ei enää nykypäivänä mene eurooppalaisten kriittisten kuluttajien sormien läpi vaan ihmiset alkavat pikkuhiljaa vaatimaan laatua. Cocovi on tuonut markkinoille vanhan kansan tiedossa olleen koivun tuhkan nykyaikaisella markkinoiilla. Lisäksi metsiemme ykköstuotteeksi noussut pakurikääpä on markkinoitu mediaseksikäästi, johon jopa nuoretkin ovat kiinnittäneet huomionsa. Uusin tuote jonka huomasin Ruohonjuuressa ollessani on suomen gingseng eli ruusunjuuri joka on myös tullut puhdistamon tuotevalikoimaan. Suomen marjojen hehkutus on ehdottomasti saatava samalle linjalle ulkomaalaisten marjojen kanssa. Kyseessä on terveellisiä lähituotettuja ”supermarjoja”. Marjateollisuus ja sieniteollisuus ovat hyvin pienimuotoista suomessa. Uusia innovatiivisia yrityksiä kaivataan nopeasti markkinoille.

Luonnontuotteiden myyntivoitot eivät ainakaan vielä suomessa mene suurille kansainvälisille yrityksille. Pakurikäävän suosion noustessa viime syksynä elintarvikevirasto Evira antoi oman naurettavan lausunnon pakurikäävän kieltämisestä elintarvikekäyttöön. Uskoisin että ruoka ja lääketeollisuus ovat tämänkin päätöksen takana. Villit luonnontuotteet ja erikoisluonnontuotteet ovat tulevaisuuden luomua.

”Suomen luonnossa paistaa kesällä aurinko yhtä paljon kuin Saharassa joka tekee pohjoisista luonnontuotteistamme maailman parhaita” Esko Jalkanen


Vanhan kansan luonnontuotteita pitäisi alkaa tuomaan elinkeinolliseen muotoon. Suomessa on esimerkiksi vain yksi yritys joka viljelee nokkosta ja kauppayrttien poiminta on maassamme lasten käsissä. Potentiaalia suurempaan toimintaan ja tuotteiden jalostamiseen olisi maassamme roimasti. Maksimaalisella luonnontuotteiden keräämisellä, keruuteknologian kehittämisellä ja kasvien biodynaamisella viljelyllä Suomi voisi ruokatuotannollisesti lähestyä omavaraisuutta. Maanviljely voitaisiin kokonaan lopettaa ja siirtyä täysin luonnontuotteisiin ja ruokien metsäviljelyyn (forest gardening). Luonnon antimet ovat yltäkylläiset ja riittävät kaikille, jos käytämme parasta mahdollista luonnonmukaista teknologiaa niiden viljelyyn. Ihmisten syömien kalorien määrä romahtaisi, mutta ruuan laatu paranisi huomattavasti. Kansalaistemme terveys paranisi ja mieli kirkastuisi ihan vain sivuseikkana.

Lääkenälliset sienet ja puupahka

Pakurikääpää voitaisiin alkaa viljeleen esimerkiksi koivikoissa. Tuotanto voitaisiin moninkertaistaa luonnossa esiintyvälle pakurikäävälle. Sienen itiöt voitaisiin istuttaa haljenneeseen koivuun josta kääpä alkaisi hitaasti kasvaan. Käävän käsittely tulisi automatisoida täysin. Tarvittaisiin iso murskain joka tuottaisi kahvin tapaista jauheta sienestä. Myöskin harvinaista lakkakääpää, joka on hyvin adaptogeeninen ja tulehduksia poistava lääkinnällinen kääpä voitaisiin viljellä suurimmissa määrin. Nykyään lakkakääpä eli Reishiä voi vain ostaa ulkomailta, vaikka kyseinen sieni kasvaisi meidänkin luonnossa.


Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, joiden arvellaan syntyvän mutaatiosta tai puun pinnan vauriosta. Siinä jokin puun jälsisoluista (pinnassa olevat paksuuskasvua aiheuttavat solut) alkaa jakautua muita nopeammin tuottaen samanlaisia soluja. Tätä tapahtumaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi pahkan halkileikkauksessa näkyvät puun syyt. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen.

Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttö- ja koruesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja. Suurista raidanjuuripahkoista voidaan valmistaa jopa huonekaluja. Suomessa on muutama yritys joka yllä mainittuja tuotteita pahkasta.

-c-

Lähteet: Metla, Metsänhoitoyhdistys, Metsäkeskus, Wikipedia

Kumina - Carum carvi

Kumina kasvaa 30–60 centtimetriksi ja muistuttaa porkkanaa, koiranputkea ja siankärsämöä. Varsi on haarova, särmikäs, kalju, ontto, ja nivelkohdissa on väliseinät. Kukka on valkoinen, mutta saattaa hieman myös punertaa. Kukka kukkii kesä-elokuussa. Kumina on kaksivuotinen, hyönteispölytteinen, sarjakukkainen kasvi ja sitä viljellään sen aromipitoisuuden vuoksi. Kumina kehittää siemenen toisena vuonna. Aromi on siemenissä haihtuvana öljynä, jonka pitoisuus nousee Suomessa jopa viiteen painoprosenttiin, mikä on varsin korkea verrattuna etelässä viljeltyyn kuminaan. Kuitenkin viime vuosina korjatun kuminan öljyprosentti on ollut keskimäärin 3,2 prosenttia. Sato on sitä arvokkaampaa mitä korkeampi öljypitoisuus on. Kuminaöljyä käytetään enimmäkseen elintarvikkeiden kuten leivän, juuston, makkaroiden, hapankaalin ja alkoholin – kuminaviinan eli akvaviitin – maustamiseen. Kuminaöljy kelpaa myös hajusteeksi kosmetiikkaan ja lääketeollisuuden raaka-aineeksi.

Lääkenällinen käyttö: Kuminalla on edistetty ruoansulatusta, lievitetty hammas- ja päänsärkyä, hoidettu kylmettymisiä ja koetettu lisätä imettävien äitien maidoneritystä. Etenkin juuren yläosa ja nuori lehtiruusuke käyvät sinänsä terveellisen ja hyvänmakuisen keiton tai muhennoksen raaka-aineeksi.

Kuminan viljely on kannattavaa touhua. Trans Farms Oy Riihimäellä on aloittanut kuminan viljelyn jo vuonna 1992. Viljelyala Suomessa on noin 17 800 ha. Viljely onnistuu Oulun korkeudelle asti.

Maitohorsma - Rentun Ruusu

Ajattelin lyödä kaksi kärpäistä yhdellä iskulla ja tehdä koulutehtäväni tänne. Luonnontuotteet kursille esittelyssä Maitohorsma. Maitohorsma kuuluu horsmakasvit heimoon Onagracea.Maitohorsman nimi tulee uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa.

Tunnistus: Korkeus 50-150cm. Monivuotinen ruoho, jonka varsi on pysty ja haaraton. Maavarsi kasvattaa pitkiä rönsyjä. Kapeat lehdet ovat siirottavia, kierteisesti.Kukat purppuranpunaiset, 20-33mm leveitä; pitkässä, runsaskukkaisessa tertussa. Horsma kukkii heinä-elokuussa normaalisti.

Kasvupaikka: Valoisissa kangasmetsissä, lehdoissa, korvissa, hakkuuaukeilla, tienvarsilla, joutomailla. Pioneerikasvi koko maassa.

Käyttö: Rohtona käytetään lehtiä, kukkia ja juurta. Keväiset nuoret versot ovat syötäviä parsan tapaan. Lehdet kerätään ennen horsman kukintaa ja kuivataan tai hiostetaan. Hiostaminen tuo aromeja paremmin esille.

Keräys: Versot voidaan kerätä heti lumen sulamisten jälkeen alkukesään. Maitohormaa käytetään paljon yrttijuoman tekoon. Yrttijuomaa varten lehdet voidaan kerätä myöhemmin kesällä, mutta kuitenkin ennen kukintaa. Lehdet kerätään kesä-heinäkuussa juuri ennen kukintaa. Ne riivitään käsin ylhäältä alaspäin ja kuivataan tuoreeltaan tai hiostettuina. Lehtien tulee olla puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia. Tuoreena kuivattujen lehtien tulee olla kauniin vihreitä. Varrenpalasia ei kerätä lehtien mukaan. Maitohorsmankukista kerätään vain vaaleanpunaiset terälehdet, sillä vihreät osat aiheuttavat kitkerää makua. Poiminta-aika on heti kukkien avauduttua kesä-heinäkuussa. Maitohorsman juurien paras keruuaika on varhain keväällä tai myöhään syksyllä.

Keräykseen suosittelen viikatetta. Viikatteella horsmat matalaksi ja narulla kiinni pieniin nippuihin ja varjoisaan paikkaan roikkumaan. Horsman teollisesta käytöstä en löytänyt mitään tietoa. Ei muuta kuin keräämään, kuivattamaan ja pakkaamaan pieniin paperipusseihin. Voisi olla hyvä business. Lehdet kannattaa hiostaa ja sen jälkeen fermentoida, jolloin saadaan täysi hyöty irti.

Ravintoarvot & Lääkekäyttö: Maitohorsman lehdissä on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä (eli vähintään 15 % aikuisten suositeltavasta päiväannoksesta) mm. ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia. Horsma supistaa limakalvoja, puhdistaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoja. Sen on todettu vähentävän prostaglandiinien vapautumista ja tulehdusreaktion voimakkuutta. Kansanlääkinnässä sitä on käytetty vatsavaivoihin, suolistokatarreihin, astmaan ja yskään, eturauhasvaivoihin ja kurlasuvetenä suun ja nielun tulehduksiin.